Nuolen märkiä haavoja,
raudan maku suussa vieras, joka ei sulje ovea lähtiessään.
Valkoiset silkkilakanat allasi ovat rutussa ja tahritut,
vieraiden jäljiltä
             tunnen olevani puuhun kiivennyt hauki.
Oltuani sinulle kohtelias, en tuntenut enää itseäni.

Räksyttävä rakki kuuluu kauas,
eikä korvani ole entisellään.
Ikä sen teki ja ehkä kivettyminen.

Silottelen lakanat vielä kerran,
nousen kivelle
Heristän nyrkkiä härille.
        "Te jotka ostitte palan sieluani ilmaiseksi, pitäkää sitä kuin se olisi teidän"

                                                                                                                -Arvo Ilari-