Kuu loistaa tähtineen kaupungin yllä. Sen luomat varjot antavat suojan miehelle, jolla ei ole kasvoja, jolle omatunto on ripe menneisyydestä. Hän on tulevaisuus, joka on tuova tuskaa viattomalle perheelle. Kiiltävä terä leikkaa tupakansavun halki. Mies kaatuu iskien naamansa kivetykseen koko ruumiinsa voimalla. Tunne, kuinka leukaluu murtuu ja se kipu. Mies haluaisi huutaa, mutta muutamia sekunteja aikaisemmin terä oli viiltänyt hänen henkitorvensa poikki. Kuun säteet heijastuvat katuojaan patoutuvasta lammikosta. Kädet kopeloivat takin ja housun taskuja. Hetki sitten hän oli kävellyt alas viettävää katua. Oli viimeisillä rahoillaan ostanut vaimolle croisantin läheisestä konditoriasta. Halusi yllättää, vaimo kun tykkäsi niistä. Kuuluu ähkintää, kiroilua. Muistaa kuinka oli tavannut hänet juuri tällä samalla kadulla. Rakastellut lehmusten katveessa. Tyttäreni. Kyyneleet sumentavat miehen siniset silmät. Niiden loiste on sumun peitossa. Mielen täyttää tuska perheestä, joka jää yksin huolineen. Mies kuljettaa sormiaan verisessä lammikossa kuun heijastaman sillan poikki. Verinen mies ehtii tuntea kivun viimeisen viillon ennen kuin se muuttuu tunnottomaksi kuolemaksi. Maahan on piirretty sydän.

Copyright j.p. jaahas