Oluenlaskija lakoninen,
ystävä iänikuinen.
Täytti tuopin huurteisella,
voimajuomalla maistuvalla.
Tuli tuoppiin suuri vaahto,
Tumman oluen tulkiksi,
ylähuulen koristeeksi.

Rahat annoin laskijalle,
hanan hyvän haltijalle.
Taskunpohjasta pölyisestä,
massikassista koverosta,
kaivoin lanttini pienoisen,
senttiseni sievoisen.
Tippikuppia kilauttelin,
soittelin pönttöä pienoista.

Nurkkaan mieleni tekevi,
koppiin kovin kotoiseen.
Huurtehista huljuttelin,
vaahtohattua vapistin.
Ölppö suussa lainehti,
mallas mieltä maiskutti.

Ölppö ohran makuinen,
nuppihin miehen tutisi,
ryhdin rennoksi rieputti.
Suun pisti messingille,
karvasuun kaunihiksi.

Mieleni minun tekevi,
aivoni silloin ajatteli.
Ölppöä toista ottamahan,
kunnon kännin käynnistämään.
Huikkasenpa ystävälle,
Oluenlaskijalle jalolle.
Tuoppa mulle toinen tuoppi,
Kuppi kaunis kuohuvainen.

Tuoppi kaunis kaartuvainen,
Ohra maistuvan makuinen.
Juonpa vielä viidennekin,
hörppään koko tusinan.
Aamu viiteen iloittelin,
kuntoa kovaa koettelin.

Aamu armas aurinkoinen,
silmiä poltteli siroja
Hiki otsalla helmeili,
tuskan karpalot ropisi.
silloin mieleni tekisi,
tahtoni taivuttelisi
ikuista raittiutta ihastella,
mehulinjalla maistella.

                                                                                                                               -Arvo Ilari-