Imen kesän lämpöisen huokauksen sisääni.

Tunnen varpaidesi hyväilyt.

Erottelet minut karkeista jyvistä.

Heität niskaani ämpärillisen vettä ja tunnen kuinka liu'un kohti valtameren pohjaa.

Mutta nostat minut lapiolla ja rakennat minusta linnan sydämellesi.

Muistan aina sen kesän, jonka kuljin kengässäsi. 

Aluksi syljen kohti sinikupolia
        selällään nurmikolla
lima lentää kaaren koska maa vetää sitä puoleensa ja
jos olen tarkka
         osuu se lima takaisin alkupisteeseen

               kierros on kierretty

puolessavälissä päivää kääntää aurinko minulle selkänsä
ja kasvoni varjot pitenevät
       ja tiedän että jonon alku on kauempana kuin loppu

lopussa meillä ei ole enää edessä kuin maksu
ja jos miettii
       niin ei sekään ole pakollista
monet ovat varastaneet aika paljon.

                                                                                                                      - Arvo Ilari-

Oluenlaskija lakoninen,
ystävä iänikuinen.
Täytti tuopin huurteisella,
voimajuomalla maistuvalla.
Tuli tuoppiin suuri vaahto,
Tumman oluen tulkiksi,
ylähuulen koristeeksi.

Rahat annoin laskijalle,
hanan hyvän haltijalle.
Taskunpohjasta pölyisestä,
massikassista koverosta,
kaivoin lanttini pienoisen,
senttiseni sievoisen.
Tippikuppia kilauttelin,
soittelin pönttöä pienoista.

Nurkkaan mieleni tekevi,
koppiin kovin kotoiseen.
Huurtehista huljuttelin,
vaahtohattua vapistin.
Ölppö suussa lainehti,
mallas mieltä maiskutti.

Ölppö ohran makuinen,
nuppihin miehen tutisi,
ryhdin rennoksi rieputti.
Suun pisti messingille,
karvasuun kaunihiksi.

Mieleni minun tekevi,
aivoni silloin ajatteli.
Ölppöä toista ottamahan,
kunnon kännin käynnistämään.
Huikkasenpa ystävälle,
Oluenlaskijalle jalolle.
Tuoppa mulle toinen tuoppi,
Kuppi kaunis kuohuvainen.

Tuoppi kaunis kaartuvainen,
Ohra maistuvan makuinen.
Juonpa vielä viidennekin,
hörppään koko tusinan.
Aamu viiteen iloittelin,
kuntoa kovaa koettelin.

Aamu armas aurinkoinen,
silmiä poltteli siroja
Hiki otsalla helmeili,
tuskan karpalot ropisi.
silloin mieleni tekisi,
tahtoni taivuttelisi
ikuista raittiutta ihastella,
mehulinjalla maistella.

                                                                                                                               -Arvo Ilari-

Kun loppui olut lasista,
niin karkasi kesä käsistä,
jo linnut lensivät etelään.

En nähnyt sitä lainkaan,
kun sammuin päivällisen aikaan.
En lehtien lähtöä nähnyt.

Niin kylmä sade syksyn,
flunssansa meille antoi
ja niljaiset lätäköt
kenkämme rumaksi runnoi.

Ei talven paukkupakkasia
tai lumihangen riemuja.
vain loskaa, moskaa masentaa,
kun kulkija pimeydessä vaeltaa.

Tein tempun mielestäin terävän,
join muutaman sellaisen päälle.
Odotin baarini lämmössä,
kevättä armaan lämmintä.

Nyt aurinko jo lämmittää,
ja naukuu pajunkissat.
baarissa hymyilen,
ja tilaan vielä terävän.

Vaan teki talvi tepposet,
pohjoiseen tuulen heitti.
Jo paleltui kissat kauniit,
kukkaset jään alle peitti.

Nyt baarin nurkassa nyhjötän,
on pitkä aika kesään.
Jos otankin tuopin pitkän,
ja syksyllä vasta herään.

                                                                                                                                         -Arvo Ilari-

On niin hiljaista, niin yksin.

Tupakan savu kirvelee silmiäni.

Olen lopettanut, mutta sytytän silti savukkeen.

Vain nähdäkseni kuinka se palaa loppuun.

Niin kuin minä. Hitaasti omassa kupissani palan pienellä liekillä,

kunnes sammun ja minut heitetään ulos.

Ohut savunoro kohoaa baarin kattoon tanssien omaa balettiaan.

Kauniit joutsenet tekevät piruettejaan en l' air

ja Pähkinänsärkijä kuolee adagio.

Tupakka sammuu ja esirippu laskeutuu.

Yleisö taputtaa seisoaltaan. Viimeinen kumarrus

ja tytöt rientävät pukuhuoneisiinsa riisumaan tossujaan.

Minä riennän tiskille tilaamaan uutta tuoppia.

Toinen tupakka, toinen näytös. Lumoava tanssija,

joka vaatekappale kerrallaan paljastaa vartaloaan.

Riisuu viettelevästi hameen ja antaa sen valua lattialle.

Nappi kerrallaan avaa paitaansa paljastaen pienet suloiset rinnat.

Liikkuu sulavasti ja hitaasti. Pyörähtelee tangon ympäri ja katsoo olkansa yli hymyillen.

Ohi kulkeva tarjoilija hajottaa savun. Esitys on päättynyt

ja yleisö tunkee seteleitä tytön pikkuhousuihin.

Mies istuu alasti keittiössä ja tuijottaa tyhjyyteen. Kahvikuppi höyryää
mustana pöydällä. Hän heräsi aamulla ennen muita ja rukoili yksikseen.
Auringonsäteet osuivat miehen silmiin ulko-ovella sokaisten, kun hän
kävi poimimassa kimpun kieloja. Niitä oli hääyönä vaimon
hiuksissa. "Kaunis päivä tulossa." toivotti naapuri hymyillen.
Mies istuu yksin keittiössä ja tuijottaa parkkipaikalle. Kahvikuppi
höyryää mustana pöydällä. Hän muistelee kieloja hääyönä. Se oli
ihanin tuoksu kymmenen vuotta sitten. Hörppää kahvia. Se polttaa kieltä.
Pieni kirosana ei haittaa, ei tänään.
Tarjottimella on valmiina kahvia, paahtoleipä ja puuroa. Mies vie
tarjottimen makuuhuoneen yöpöydälle. Vaatekaapin oveen on ripustettu
musta puku. Se oli tarkoitettu tätä iltaa varten. Kielot mies asettelee
vaimon käteen ja käy makaamaan tämän viereen hiljaa. Viimeinen ääni,
jonka mies kuulee on iskurin kilahdus. On ikävä vaimon ja pojan luo
jotka hän tappoi vuoteisiinsa viime yönä.

Nuolen märkiä haavoja,
raudan maku suussa vieras, joka ei sulje ovea lähtiessään.
Valkoiset silkkilakanat allasi ovat rutussa ja tahritut,
vieraiden jäljiltä
             tunnen olevani puuhun kiivennyt hauki.
Oltuani sinulle kohtelias, en tuntenut enää itseäni.

Räksyttävä rakki kuuluu kauas,
eikä korvani ole entisellään.
Ikä sen teki ja ehkä kivettyminen.

Silottelen lakanat vielä kerran,
nousen kivelle
Heristän nyrkkiä härille.
        "Te jotka ostitte palan sieluani ilmaiseksi, pitäkää sitä kuin se olisi teidän"

                                                                                                                -Arvo Ilari-

Hissin ovi on sulkeutumassa, kun juokset ulko-ovelta. Olet koristellut hiuksesi lumihiutaleilla. Pakkasen kangistamilla sormilla painat hissin nappulaa. Tiedän, että asut viidennessä kerroksessa. Olen monesti seisonut ovesi takana.

Hissi pysähtyy, väärä kerros. Nouset silti pois.

Sulkeutuvan oven raosta näen kuinka nouset rappusia päättäväisenä. Huomasin kuinka silmäsi säihkyivät ja purit hellästi alahuultasi.

Mitä sitten mietitkään?

Jatkan ylöspäin.

Ovellani kuulen askeleesi. Astun eteiseen ja suljet oven perässäsi. Riisuudumme alasti ja keitän meille kahvia.

Copyright j.p. jhaahas

Tahtoisin toteuttaa unelman.
Poistaa nastan, vapauttaa
ilmoitustaulun kristuksen.

Lupasin sinulle, näemme keväällä
pitkän talven jälkeen
ei lumi enää sula.
Tulee jääkausi

Aamulla mennessäni töihin on pimeä
vaikka hiukan sarastaa,
on se poissa kotiin lähtiessä
Aurinko on jumala.

Olen pidellyt sinua kädestä,
puristellut rintojasi
ja paennut itseäni.

Olen Pietari hiilivalkean äärellä.
Pelastaisitko minut horrokselta,
johon tuomitsin itseni,
syntini tähden.

                                                                                                                         -Arvo Ilari-

Kuu loistaa tähtineen kaupungin yllä. Sen luomat varjot antavat suojan miehelle, jolla ei ole kasvoja, jolle omatunto on ripe menneisyydestä. Hän on tulevaisuus, joka on tuova tuskaa viattomalle perheelle. Kiiltävä terä leikkaa tupakansavun halki. Mies kaatuu iskien naamansa kivetykseen koko ruumiinsa voimalla. Tunne, kuinka leukaluu murtuu ja se kipu. Mies haluaisi huutaa, mutta muutamia sekunteja aikaisemmin terä oli viiltänyt hänen henkitorvensa poikki. Kuun säteet heijastuvat katuojaan patoutuvasta lammikosta. Kädet kopeloivat takin ja housun taskuja. Hetki sitten hän oli kävellyt alas viettävää katua. Oli viimeisillä rahoillaan ostanut vaimolle croisantin läheisestä konditoriasta. Halusi yllättää, vaimo kun tykkäsi niistä. Kuuluu ähkintää, kiroilua. Muistaa kuinka oli tavannut hänet juuri tällä samalla kadulla. Rakastellut lehmusten katveessa. Tyttäreni. Kyyneleet sumentavat miehen siniset silmät. Niiden loiste on sumun peitossa. Mielen täyttää tuska perheestä, joka jää yksin huolineen. Mies kuljettaa sormiaan verisessä lammikossa kuun heijastaman sillan poikki. Verinen mies ehtii tuntea kivun viimeisen viillon ennen kuin se muuttuu tunnottomaksi kuolemaksi. Maahan on piirretty sydän.

Copyright j.p. jaahas